Viime aikoina olemme molemmat saaneet ihan mielettömiä spurtteja lähtemisen kannalta;
Molemmat meistä ovat siivonneet nurkkia normaalia innokkaammin, laittaen myyntiin kaikkea sellaista, joista ei olisi koskaan kuvitellut voivansa luopua.
"Ei koskaan" -listalta löytyi aiemmin muunmuassa;
- Miron kaikki Aku Ankka -tavarat. Niihin ei saa kajota.
- Hannelen kaikki Simpsons -tavarat. Niin ikään, ei saa kajota.
- Itse tuunatut, rakennetut tai muutoin tehdyt huonekalut ja sisustusartikkelit
- "Mutta kun mä vasta hankin tän -tavarat
- "Tästä voi olla iloa myöhemminkin" -tavarat.
Tällä hetkellä samalta listalta löytyy;
- Tätä voi tarvita vaunussa.
- Lapsuudenmuistot.
Ensimmäisenä raakasimme kaikki sellaiset tavarat, jotka olivat olleet jo tähän mennessä jollain tavoin myynnissä, tai joita kumpikaan ei todella ollut tarvinnut vuosiin.
Koska tosiaan yhtäkkiä myyminen kiihtyi ihan ultimaattista vauhtia, olemme joutuneet tähän pahimpaan luopumiseen aikaisempaa huomattavasti reippaammalla tahdilla.
Joka on oikeastaan aika hyvä.
Nimittäin luopuessani itselleni muutamasta äärettömän tärkeästä tavarasta päädyimme tekemään muutamia isoja kasoja ja säkillisiä tavaraa, jotka myytiin aivan pilkkahintaan eteen päin sillä ajatuksella, että joku muu, jolla on enemmän aikaa myydä saa hommattua itselleen muutaman ylimääräisen euron.
Ja voi sitä voimaantumisen tunnetta! Kun nurkista vain kummallisesti katosi tavaraa! En edes oikeastaan enää muista mitä kaikkea kyseisessä kasassa oli. "Joo oli siellä jotain kenkiä" saattaa välillä tulla mieleen, mutta enemmän tunnen helpotusta ja iloa siitä, että minun ei tarvitse enää miettiä näiden tavaroiden kohtaloa.
Tässä innostuksessa ja vimmassa päätimme pyhittää yhden tilan yksin näille jo myynnissä oleville ja myydyille tavaroille. Suosittelen tätä kaikille, joiden tarkoitus on todella radikaalisti vähentää tavaraa;
Se tunne on mieletön, kun saat siirtää tavara kerrallaan täydeltä seinältä tavaraaa vastakkaisen seinän laatikoihin todeten, että myytyjen, mutta noutamattomien kasa alkaa olla suurempi kuin myymättömien kasa.
Sen opimme jo aika alkuvaiheessa, että saatuja rahoja on turha miettiä. Koska jos siihen rahaan alkaa kiintymään liikaa, alkaa ahdistamaan ajatus siitä, kuinka paljon näihin tavaroihin on aikoinaan rahaansa tuhlannut. Omiaan ei todellakaan saa takaisin millään muotoa, eikä pienien tavaroiden myymisellä todellakaan tehdä miljoonia. Puhutaan oikeasti aikalailla taskurahoista.
Olemme kuitenkin opetelleet ajattelemaan tämän enemmän siltä kannalta, että jokainen myyty tavara on lähempänä unelmaa jossain muualla, ja se jos jokin on tällä hetkellä tärkeintä. Rahallinen osuus tulee toissijaisena.
Mielentila: Helpottunut ja jännitynyt
Fyysinen olotila: Äärettömän väsynyt
Luotto: Suuri
torstai 24. marraskuuta 2016
tiistai 1. marraskuuta 2016
Väliterveiset, väliterveiset...
Syksy on herättänyt monia erilaisia tuntemuksia lähtemiseen liittyen. Nykyisin en enää saa päivääkään ilman ajatusta lähtemisestä ja siitä, kuinka ahdistavan paljon tavaraa yhä on.
Olemme myyneet jo uskomattomia määriä tavaraa. Olen lahjoittanut osan ilmaiseksi, jotain on mennyt puhtaasti roskiin. Toisia on myyty jätesäkeittäin "hae ja myy itse" -ajatuksella.
Silti tavaraa on koko ajan jokapuolella, ahdistumiseen saakka. En muista koska viimeksi meidän olohuoneessa oli siistiä. Lattialla on kasoittan kenkälaatikoita ja kankaita, sekä erinnäisiä myytäviä tarvikkeita jotka odottavat "hintalappua". Ja sen tietää, kun niistä pääsee, että seuraavat odottaa jo vuoroansa.
Helppoa tämä ei ole. Eniten on ehkä alkanut harmittamaan monien kuvitelmat, että lähtö tapahtuisi hetkessä. Ei tietenkään tapahdu. Me ollaan tähän asti rakennettu elämää niin, että meidän ei tartte koskaan muuttaa tai lähteä. Tarkoitus oli, että me harrastetaan älyttömästi näissä tiloissa. Me käytännössä yritettiin mukautua muottiin ihmisistä, että "ei meille ole olemassa vaihtoehtoa". Nyt me halutaan rikkoa se myytti, että kaikkien tulisi elää samanlaista elämää.
Samalla tuli selvitettyä kuinka nopeasti koirien kanssa on mahdollista lähteä liikkeelle. Noin kuukausi, koska ensimmäisistä rokotteista seuraaviin väliaika on kuukausi. Tämän jälkeen rokotteet tulee (kuten normaalistikin) pitää yllä vuoden välein.
Omat rokotteet on vaiheessa. Ukkelilla taitaa olla kaikki tarpeellinen voimassa, mutta itse joudun hakemaan hepatiitteihin ja muihin rokotukset. Niiden hintoja en ole vielä selvittänyt.
Olemme myyneet jo uskomattomia määriä tavaraa. Olen lahjoittanut osan ilmaiseksi, jotain on mennyt puhtaasti roskiin. Toisia on myyty jätesäkeittäin "hae ja myy itse" -ajatuksella.
Silti tavaraa on koko ajan jokapuolella, ahdistumiseen saakka. En muista koska viimeksi meidän olohuoneessa oli siistiä. Lattialla on kasoittan kenkälaatikoita ja kankaita, sekä erinnäisiä myytäviä tarvikkeita jotka odottavat "hintalappua". Ja sen tietää, kun niistä pääsee, että seuraavat odottaa jo vuoroansa.
Helppoa tämä ei ole. Eniten on ehkä alkanut harmittamaan monien kuvitelmat, että lähtö tapahtuisi hetkessä. Ei tietenkään tapahdu. Me ollaan tähän asti rakennettu elämää niin, että meidän ei tartte koskaan muuttaa tai lähteä. Tarkoitus oli, että me harrastetaan älyttömästi näissä tiloissa. Me käytännössä yritettiin mukautua muottiin ihmisistä, että "ei meille ole olemassa vaihtoehtoa". Nyt me halutaan rikkoa se myytti, että kaikkien tulisi elää samanlaista elämää.
Oikeasti olen äärettömän onnellinen siitä, että uskallettiin kuitenkin uida vastavirtaan, vaikka tämä raskasta onkin. Ja oppimatkanahan tämäkin tarvitsee ottaa.
Mutta on me jotain oikeaakin saatu aikaiseksi;
KOIRIEN VALMISTELU:
Koirat on nyt rokotettu, ja passit heille saadaan kuukauden päästä. Silloin myös sirutetaan Nasu. Rokotukset eivät mitään mielettömiä maksa kunnallisella puolella. Jos kaikki rokotukset on mahdollista saada kahteen rokotuskertaan, niinkuin meillä, ja koiria on kaksi, on kustannukset kutakuinkin 200 euron luokkaa. Meillä tähän siis sisältyi kahden koiran kaikki rokotukset, molempien passit sekä toisen koiran sirutus sekä poliklinikkamaksu.Samalla tuli selvitettyä kuinka nopeasti koirien kanssa on mahdollista lähteä liikkeelle. Noin kuukausi, koska ensimmäisistä rokotteista seuraaviin väliaika on kuukausi. Tämän jälkeen rokotteet tulee (kuten normaalistikin) pitää yllä vuoden välein.
Omat rokotteet on vaiheessa. Ukkelilla taitaa olla kaikki tarpeellinen voimassa, mutta itse joudun hakemaan hepatiitteihin ja muihin rokotukset. Niiden hintoja en ole vielä selvittänyt.
Jos tahti kiinnostaa,
niin tähän mennessä, elokuusta lähtien, olemme myyneet noin yhden pienen autotallillisen tavaraa. Olemme myyneet aktiivisesti monissa eri kanavissa, edullisin hinnoin. Työtaakka on siis suuri. Jos suunnittelet tekeväsi samankaltaista ratkaisua kuin me teemme nyt, aloita ajoissa. Muista mukautua siihen, että mitään uutta on turha ostaa enää kun päätös on tehty (ellei se ole välttämätöntä lähtemisen vuoksi). Tunnesiteet tavaroihin voit unohtaa. Anna jonkun muun luoda tunteita niihin jatkossa.keskiviikko 19. lokakuuta 2016
Säilytä kevyesti - pakkaa paksummin
English version here: Shoebox here, shoebox there
Valitettavasti Mööpeli on yhä fyysisesti korjauksen alla, joten en ole päässyt fiilistelemään tulevaa kotia.
Toisaalta, se on saattanut ehkä olla ihan hyväkin asia. Koska myös tämänhetkinen asumus on osittain keskeneräinen, ja se olisi tarkoitus myydä valmiina, ei ehkä tekisi mielenrauhalle hyvää katsella samanaikaisesti toista remontissa olevaa "huoneistoa".
Kuitenkin, pakko myöntää, että ikävä jo on hieman.
Olemme siis tällä välin todella karsineet irtaimistoa. Siis TODELLA karsineet. Emme ole vieläkään päässet kajoamaan varsinaisiin huonekaluihin, sillä pientä irtosälää ja tavaraa on siunaantunut molemmille käsittämättömät määrät. Viimeksi tästä asiasta kirjoittaessani näytti siltä, ettei tavarakasat myöskään hupene mihinkään. Tällä hetkellä tilanne näyttää siltä, että tunnelin päässä todellakin on valoa. Aivan mieletön fiilis huomata, että niin se vaan autotalli tyhjenee, ja yläkertaan voi pakata myytäviä tavaroita siisteihin laatikoihin.
Omaa pakkaamista niiden osalta jotka vielä säästetään, ollaan myös aloitettu. Kuitenkin aika varovaisesti, sillä turha pakata sellaista jonka kuitenkin todennäköisesti myy. Jo nyt on tullut monia tavaroita joiden kohdalla on kuvitellut, että tunneside on niin suuri, ettei niitä voi myydä. Lopulta kuitenkin on sitten tullut todettua, että eipä me tällä mitään tehdä oikeasti.
Niille tavaroille kuitenkin, jotka matkaan lähtevät, piti keksiä kevyt, mutta toimiva siisti ratkaisu. Tähän tarkoitukseen meillä on vino pino kenkälaatikoita, ja vuosien varrella säästettyjä tapetinjämiä.
Tarvitset: kenkälaatikoita (tai muita pahvisia laatikoita, jotka haluat säilyttää), tapetinjämiä, mahdollisesti siveltimen, erikeeperiä (suosittelen erikeepervesiseosta).
Kaikkein vaikein vaihe - yllättävää sinänsä - oli sopivan tapetin valitseminen. Näitä kun on itsellä todella tuhottoman paljon. Liimaaminen kannattaa tehdä suoraa tapettia vasten ENNEN leikkaamista, jolloin palasesta ei varmastikaan tule liian pieni. Vähän kuin paketoisit pakettia.
Sivele liimavesiseosta laatikon sille sivulle, jonka aiot liimata. Laita liimaa tasaisesti, kököt (ja liimaraidat) näkyvät etenkin ohuesta paperista läpi. Jos tapetti on yhtään kutistuvaa sorttia, myös sen läpi näkyy liimanorot jossei niitä ole levitetty.
Leikkaa tapetti reunoja pitkin tai taita pieni pätkä laatikon sisälle. Itse käänsin noin sentin verran sisälle. Kannessa jätin reunan samalle tasolle kannen reunan kanssa, koska kantta poistaessa ja paikalleen laittaessa sisäänpäin käännetty reuna saattaa alkaa repsottamaan ajan kanssa.
Kannen reunoihin olisi voinut vielä ihan hyvin lisätä esimerkiksi pitsiä tai helmenpuolikkaita, mutta ainakin nämä tapetit toimivat loistavasti ilman erillisiä koristeita.
Laatikoiden päihin tulee sisällöstä ilmaiseva teksti - tyyli on vielä hakusessa, mutta eipä näihin ole vielä sisältöäkään päätetty. ;)
Valitettavasti Mööpeli on yhä fyysisesti korjauksen alla, joten en ole päässyt fiilistelemään tulevaa kotia.
Toisaalta, se on saattanut ehkä olla ihan hyväkin asia. Koska myös tämänhetkinen asumus on osittain keskeneräinen, ja se olisi tarkoitus myydä valmiina, ei ehkä tekisi mielenrauhalle hyvää katsella samanaikaisesti toista remontissa olevaa "huoneistoa".
Kuitenkin, pakko myöntää, että ikävä jo on hieman.
 |
| Sohvatyynyjen tuulettelua |
Olemme siis tällä välin todella karsineet irtaimistoa. Siis TODELLA karsineet. Emme ole vieläkään päässet kajoamaan varsinaisiin huonekaluihin, sillä pientä irtosälää ja tavaraa on siunaantunut molemmille käsittämättömät määrät. Viimeksi tästä asiasta kirjoittaessani näytti siltä, ettei tavarakasat myöskään hupene mihinkään. Tällä hetkellä tilanne näyttää siltä, että tunnelin päässä todellakin on valoa. Aivan mieletön fiilis huomata, että niin se vaan autotalli tyhjenee, ja yläkertaan voi pakata myytäviä tavaroita siisteihin laatikoihin.
 |
| Viime kerran huivikasa lajittelemattomana |
Omaa pakkaamista niiden osalta jotka vielä säästetään, ollaan myös aloitettu. Kuitenkin aika varovaisesti, sillä turha pakata sellaista jonka kuitenkin todennäköisesti myy. Jo nyt on tullut monia tavaroita joiden kohdalla on kuvitellut, että tunneside on niin suuri, ettei niitä voi myydä. Lopulta kuitenkin on sitten tullut todettua, että eipä me tällä mitään tehdä oikeasti.
Niille tavaroille kuitenkin, jotka matkaan lähtevät, piti keksiä kevyt, mutta toimiva siisti ratkaisu. Tähän tarkoitukseen meillä on vino pino kenkälaatikoita, ja vuosien varrella säästettyjä tapetinjämiä.
 |
| Sisustajalta löytyy aina tapetinjämiä. ;) |
Kaikkein vaikein vaihe - yllättävää sinänsä - oli sopivan tapetin valitseminen. Näitä kun on itsellä todella tuhottoman paljon. Liimaaminen kannattaa tehdä suoraa tapettia vasten ENNEN leikkaamista, jolloin palasesta ei varmastikaan tule liian pieni. Vähän kuin paketoisit pakettia.
 |
| Hempeät värit oli tällä kertaa ykkösjuttu |
Leikkaa tapetti reunoja pitkin tai taita pieni pätkä laatikon sisälle. Itse käänsin noin sentin verran sisälle. Kannessa jätin reunan samalle tasolle kannen reunan kanssa, koska kantta poistaessa ja paikalleen laittaessa sisäänpäin käännetty reuna saattaa alkaa repsottamaan ajan kanssa.
 |
| Valmiita laatikoita |
Laatikoiden päihin tulee sisällöstä ilmaiseva teksti - tyyli on vielä hakusessa, mutta eipä näihin ole vielä sisältöäkään päätetty. ;)
lauantai 24. syyskuuta 2016
Villasukkia ja takapakkeja
Koska rakkaan Mööpelin kanssa on vieläkin pienimuotoisia ongelmia ratkottavana, emme ole vieläkään uskaltaneet jatkaa remontointia. Toivotaan siis parasta siltä osin, että saamme lähteä matkaan nimenomaan kyseisellä vehkeellä, ettei meidän tarvitse purkaa kauppoja ja etsiä jostain vastaavaa tilalle.
Vaikka tietysti kulkuvälineen takapakit on myös itselle aiheuttanut ääretöntä stressiä ja pelkoa matkan toteutumisesta ja onnistumisesta, on pakko jaksaa silti selvittää asioita vastoinkäymisistä huolimatta.
Olemme tällä välin siis selvittäneet muuttamiseen liittyviä perusasioita. Olen siis tässä lähiaikoina kääntänyt internetin ympäri aina siitä lähtien, miten voin perustaa yrityksen ulkomaille, aina sinne saakka, että miten pitkään saamme viipyä maassa. Tekisi mieli kirjoittaa näistä asioista jo, mutta koska selvitystyö on vielä kesken, en viitsi etten jaa väärää tietoa kenellekään. Sen verran kuitenkin voin sanoa, että asiat ovat huomattavasti helpompia kun olimme kuvitelleet, ja se tuo pientä valonpilkahdusta tähän syksyyn. :)
Koska asiat on helpompi tehdä niin, että ne on kirjattuna ylös, päätin tehdä viikonlopulle melkoisen listan tehtävistä hommista (arkipäivisin ei kovasti kerkeä). Saattaa näyttää hurjalta, mutta koska kaikki hommat ovat suhteellisen nopeita ja helppoja, voi itseään taputtaa sunnuntaina selkään kun (lähes) kaikki hommat on jo hoidettuna.
Koska suuri osa tätä prosessia on tavaroiden myyminen, on tarvinnut itseään ottaa niskasta myös sen osalta - ja paljon. Monien tavaroiden kohdalla on koettu sellaisia "tarviiko tätä vielä"-tunnesiteitä. Sitä ei uskoisi miten moneen asiaan ihminen kiintyy matkansa varrella - kuten vaikkapa huiveihin.
Kävimme siis tänään läpi talvivaatevarastot. Tai siis tumput ja huivit ja pipot. Oli kieltämättä hauskaa, että molemmat jätti itselleen useammat tumput ja villasukat, koska "äiti teki nää". Ja koska "ei näitä voi laittaa nää on ihanat" tai "mutta näissä on kettuja". (terkkuja!)
Tämä osuus ei siis ollut kovinkaan onnistunut, vaikka vähän saatiikin karsittua. Totesimme molemmat, että ehkäpä nämä koitetaan katsoa uudestaan kun talvi ohi, ja lähtö on lähempänä. Tai sitten me vaan varastoidaan ne kaikki söpöt kettutumput ja muut - koska onhan ne nyt niin ihania. :)
Josko takkivaraston läpikäyminen olisi helpompaa ja tunnesiteettömämpää - ja nyt täytyy muistaa jättää pukin listalta pois ne villasukat - neljät tunnearvolliset taitaa olla jo tarpeeksi (per henkilö). (kuumassa kohdemaassa).
 |
| Tekstiilien tuuletusta helpoimmillaan |
Vaikka tietysti kulkuvälineen takapakit on myös itselle aiheuttanut ääretöntä stressiä ja pelkoa matkan toteutumisesta ja onnistumisesta, on pakko jaksaa silti selvittää asioita vastoinkäymisistä huolimatta.
Olemme tällä välin siis selvittäneet muuttamiseen liittyviä perusasioita. Olen siis tässä lähiaikoina kääntänyt internetin ympäri aina siitä lähtien, miten voin perustaa yrityksen ulkomaille, aina sinne saakka, että miten pitkään saamme viipyä maassa. Tekisi mieli kirjoittaa näistä asioista jo, mutta koska selvitystyö on vielä kesken, en viitsi etten jaa väärää tietoa kenellekään. Sen verran kuitenkin voin sanoa, että asiat ovat huomattavasti helpompia kun olimme kuvitelleet, ja se tuo pientä valonpilkahdusta tähän syksyyn. :)
 |
| Vielä ois tehtävää.. |
Koska suuri osa tätä prosessia on tavaroiden myyminen, on tarvinnut itseään ottaa niskasta myös sen osalta - ja paljon. Monien tavaroiden kohdalla on koettu sellaisia "tarviiko tätä vielä"-tunnesiteitä. Sitä ei uskoisi miten moneen asiaan ihminen kiintyy matkansa varrella - kuten vaikkapa huiveihin.
 |
| Pari huivia, niinhän mä sanoin. |
Tämä osuus ei siis ollut kovinkaan onnistunut, vaikka vähän saatiikin karsittua. Totesimme molemmat, että ehkäpä nämä koitetaan katsoa uudestaan kun talvi ohi, ja lähtö on lähempänä. Tai sitten me vaan varastoidaan ne kaikki söpöt kettutumput ja muut - koska onhan ne nyt niin ihania. :)
Josko takkivaraston läpikäyminen olisi helpompaa ja tunnesiteettömämpää - ja nyt täytyy muistaa jättää pukin listalta pois ne villasukat - neljät tunnearvolliset taitaa olla jo tarpeeksi (per henkilö). (kuumassa kohdemaassa).
maanantai 12. syyskuuta 2016
Riihimäki - kotikaupunkini - museovierailu
Mööpeli pääsi hyvin ansaittuun huoltoon, joten me päätimme hiukan sivistää itseämme Suomessa.
Kävimme kotikaupungissani Riihimäellä, jossa sattui sopivasti olemaan sunnuntaina Riihimäki-päivä. Museoihin oli siis ilmainen pääsy, joten kävin näyttämässä Mirolle omasta lapsuudestani tutut museot; lasimuseon ja metsästysmuseon.
Täytyy myöntää, että lapsena näistä sai aivan tarpeekseen käydessään vierailulla vähintään kerran vuodessa koulun luokkaretkellä tai muulla hupipäivällä... Mutta tämä 10 vuotta väliä alkoi selvästi tuntumaan jo tarpeeksi pitkältä uudelle visiitille.
Enkä oikeastaan muistanut kummastakaan paikasta suuresti mitään. Lasimuseosta yhden ison huoneen, ja metsästysmuseosta sen, että no.. Siellä on täytettyjä eläimiä.
Kokemus oli siis todella antoisa!
En osaa yhtään sanoa paljonko aikaa vierähti, mutta lasimuseossa ollessa mieleeni juolahti lause, jonka hiljattain luin jostain verkkojulkaisusta:
"Museoissa käyvä ihminen on onnellisempi"
Ja en kyllä epäile sitä hetkeäkään. Sitä saa olla ihan omissa ajatuksissaan, upputua historiaan unohtaen kaikki ne painavat työt ja askareet.
Jos karavaanarielämä on rentoa, nämä yhdistettynä on selvästi superrentoa. ;)
Suosittelen ehdottomasti käymään molemmissa mikäli tilaisuus vain tulee käsille.
Karavaanarit (ja miksei muutkin matkailijat); Lempivaara on matkailukeskus, jota on tässä pikkuhiljaa remontoitu tälle vuosikymmenelle. Varsinkin heidän kannalta, joilla on auto käytettävissä tämä on hyvä paikka majoittua.
Lasimuseon sekä metsästysmuseon parkkipaikka on kuitenkin melko suuri, eli asuntoauton voi hyvin jättää museovierailun ajaksi parkkiin ja etsiä alue vasta sen jälkeen.
Antoisia museohetkiä!
Kävimme kotikaupungissani Riihimäellä, jossa sattui sopivasti olemaan sunnuntaina Riihimäki-päivä. Museoihin oli siis ilmainen pääsy, joten kävin näyttämässä Mirolle omasta lapsuudestani tutut museot; lasimuseon ja metsästysmuseon.
 |
| Miro kokeili hirvimetsästystä |
Täytyy myöntää, että lapsena näistä sai aivan tarpeekseen käydessään vierailulla vähintään kerran vuodessa koulun luokkaretkellä tai muulla hupipäivällä... Mutta tämä 10 vuotta väliä alkoi selvästi tuntumaan jo tarpeeksi pitkältä uudelle visiitille.
Enkä oikeastaan muistanut kummastakaan paikasta suuresti mitään. Lasimuseosta yhden ison huoneen, ja metsästysmuseosta sen, että no.. Siellä on täytettyjä eläimiä.
Kokemus oli siis todella antoisa!
En osaa yhtään sanoa paljonko aikaa vierähti, mutta lasimuseossa ollessa mieleeni juolahti lause, jonka hiljattain luin jostain verkkojulkaisusta:
"Museoissa käyvä ihminen on onnellisempi"
Ja en kyllä epäile sitä hetkeäkään. Sitä saa olla ihan omissa ajatuksissaan, upputua historiaan unohtaen kaikki ne painavat työt ja askareet.
Jos karavaanarielämä on rentoa, nämä yhdistettynä on selvästi superrentoa. ;)
Suosittelen ehdottomasti käymään molemmissa mikäli tilaisuus vain tulee käsille.
Karavaanarit (ja miksei muutkin matkailijat); Lempivaara on matkailukeskus, jota on tässä pikkuhiljaa remontoitu tälle vuosikymmenelle. Varsinkin heidän kannalta, joilla on auto käytettävissä tämä on hyvä paikka majoittua.
Lasimuseon sekä metsästysmuseon parkkipaikka on kuitenkin melko suuri, eli asuntoauton voi hyvin jättää museovierailun ajaksi parkkiin ja etsiä alue vasta sen jälkeen.
Antoisia museohetkiä!
maanantai 5. syyskuuta 2016
Ei meistä niinkään - mutta mites ne koirat?
Vaikka tämän blogin ei ole tarkoitus keskittyä ihan kamalasti käytännön asioihin, ujutan niitä kuitenkin tänne väliin jos vaikka joku muu tällaista toteuttava saakin ideoita.
Kuten moni eläinihminen tietääkin (varsinkin ulkomailla matkustaneet), koirilla tarvitsee olla komea määrä rokotteita ja muita otettuna kun maasta poistutaan.
Ei pelkästään siksi, että se on oikeasti todella tarpeellista, vaan myös sen vuoksi, että monien maiden säädökset määräävät tästä.
Koirat tarvitsee myös olla sirutettuna (näin ainakin ymmärsin), ja niille tarvitsee hommata passit.
Nämä tarvitsee siis niiltä osin selvittää juurta jaksain, että mitä muita rokotteita koira tarvitsee perinteisten "rokoteohjelman" rokotteiden lisäksi. Täältä löytyy yllättävän kattava tietopaketti rokotuksista ja siihen liittyvistä toimenpiteistä sekä linkit Eviran sivuille.
Passeista en (vielä) tiedä onko ne lopunikäiset - toivottavasti ainakaan ei kokoajan tarvitse olla voimassa.
Myös punkkipantojen tai lääkityksen tarpeellisuus tarvitsee selvittää - ja nimenomaan kumpaa keinoa käytetään. Kuitenkin tarkoitus on, että nämä pienet karvapallerot pääsevät myös haistelemaan ulkotuulia juoksemalla meren rannalla jne, niin kaikki asiat on otettava huomioon. Myös meidän tapauksessa ainakin Nasua todennäköisesti joutuu tsemppaamaan etukäteen rauhottelun osalta, ja todennäköisesti ohitusharjoituksia koirien (ja miesten, ja kävelysauvojen, ja lastenvaunujen...) kanssa tulee tehdä suunnattomasti, jotta loputkin remmirähjäämisestä saataisiin kytkettyä. Sekin kuitenkin stressaa koiraa, joten jos tuosta vanhuksesta vaan saataisiin "vähemmän suojeleva" remmitilanteissa, olisi sekin jo puoli voittoa.
No, se mitä ollaan jo tähän mennessä saatu selvitettyä on se, että kaikki näistä rokote ja passi hommista onneksi hoituu kunnallisella eläinlääkärillä. Tarkoitus onkin sitten hakea samalla kertaa molemmille koirille passit ja Nasulle siru, jotta ei tarvitse maksaa useampaa poliklinikkamaksua. En tiedä miten muiden kaupunkien kunnallisella eläinlääkärillä asia on hoidettu, mutta täällä pääsee ilman ajanvarausta jonottamalla lekurin vastaanotolle. Testattu, punkin kanssa (yööhh...).
Näiden lisäksi törmäsin joskus jossain blogissa mainintaan, että Saksassa matkustaessa koirat tulisi olla kytkettyinä turvavöihin. Maininnasta ei kuitenkaan ollut mitään selventävää tietoa, eli jos jollain on varmaa tietoa tästä, otamme vinkit vastaan. Tarkoituksemme on siis joka tapauksessa matkustaa kaikkien vöissä, mutta jäi silti kiinnostamaan onko tämä tosiaan totta? Eikö häkit ole sallittuja? Löytyykö tähän jostain fakta?
Muutoin luulen, ettei koirien osalta sen suurempia asioita tarvitse, koska vesipullot/ruuat ynnämuut pidän itsestäänselvyytenä. Mutta mikäli mieleesi tulee vinkata jotain, kerro ihmeessä! Tehdään tästä hyödyllinen artikkeli myös muille lemmikeiden kanssa muuttaville. :)
Kuten moni eläinihminen tietääkin (varsinkin ulkomailla matkustaneet), koirilla tarvitsee olla komea määrä rokotteita ja muita otettuna kun maasta poistutaan.
Ei pelkästään siksi, että se on oikeasti todella tarpeellista, vaan myös sen vuoksi, että monien maiden säädökset määräävät tästä.
Koirat tarvitsee myös olla sirutettuna (näin ainakin ymmärsin), ja niille tarvitsee hommata passit.
Nämä tarvitsee siis niiltä osin selvittää juurta jaksain, että mitä muita rokotteita koira tarvitsee perinteisten "rokoteohjelman" rokotteiden lisäksi. Täältä löytyy yllättävän kattava tietopaketti rokotuksista ja siihen liittyvistä toimenpiteistä sekä linkit Eviran sivuille.
Passeista en (vielä) tiedä onko ne lopunikäiset - toivottavasti ainakaan ei kokoajan tarvitse olla voimassa.
Myös punkkipantojen tai lääkityksen tarpeellisuus tarvitsee selvittää - ja nimenomaan kumpaa keinoa käytetään. Kuitenkin tarkoitus on, että nämä pienet karvapallerot pääsevät myös haistelemaan ulkotuulia juoksemalla meren rannalla jne, niin kaikki asiat on otettava huomioon. Myös meidän tapauksessa ainakin Nasua todennäköisesti joutuu tsemppaamaan etukäteen rauhottelun osalta, ja todennäköisesti ohitusharjoituksia koirien (ja miesten, ja kävelysauvojen, ja lastenvaunujen...) kanssa tulee tehdä suunnattomasti, jotta loputkin remmirähjäämisestä saataisiin kytkettyä. Sekin kuitenkin stressaa koiraa, joten jos tuosta vanhuksesta vaan saataisiin "vähemmän suojeleva" remmitilanteissa, olisi sekin jo puoli voittoa.
No, se mitä ollaan jo tähän mennessä saatu selvitettyä on se, että kaikki näistä rokote ja passi hommista onneksi hoituu kunnallisella eläinlääkärillä. Tarkoitus onkin sitten hakea samalla kertaa molemmille koirille passit ja Nasulle siru, jotta ei tarvitse maksaa useampaa poliklinikkamaksua. En tiedä miten muiden kaupunkien kunnallisella eläinlääkärillä asia on hoidettu, mutta täällä pääsee ilman ajanvarausta jonottamalla lekurin vastaanotolle. Testattu, punkin kanssa (yööhh...).
Näiden lisäksi törmäsin joskus jossain blogissa mainintaan, että Saksassa matkustaessa koirat tulisi olla kytkettyinä turvavöihin. Maininnasta ei kuitenkaan ollut mitään selventävää tietoa, eli jos jollain on varmaa tietoa tästä, otamme vinkit vastaan. Tarkoituksemme on siis joka tapauksessa matkustaa kaikkien vöissä, mutta jäi silti kiinnostamaan onko tämä tosiaan totta? Eikö häkit ole sallittuja? Löytyykö tähän jostain fakta?
Muutoin luulen, ettei koirien osalta sen suurempia asioita tarvitse, koska vesipullot/ruuat ynnämuut pidän itsestäänselvyytenä. Mutta mikäli mieleesi tulee vinkata jotain, kerro ihmeessä! Tehdään tästä hyödyllinen artikkeli myös muille lemmikeiden kanssa muuttaville. :)
sunnuntai 4. syyskuuta 2016
WC-tilan muutoksia
Pöytätasoista jäi yllättävän paljon pieniä jämäpaloja, ja tokihan ne oli pakko käyttää heti hyödyksensä. On muuten kätevää, kun nämä tuunaukset voi myös hoitaa reissussa!
Itselle parasta terapiaa töiden välissä on nimenomaan askartelu ja sisustaminen. Aivot saa lepoa kovasta raksutuksesta, ja lopputulosta ihaillessa euforian määrä on suunnaton.
Kaapistoissa oli siis tummansiniset ovet, jotka yhdessä tämän "pilkullisenmuoviharmaan" kanssa näytti aika.. Melkoiselta. Noh, koska koko kaapistoa en mitenkään pysty vaihtamaan (kalusteet sen verran kiinteät, ettei riitä aika ja osaaminen), oli tyydyttävä pintakäsittelyyn.
Hankalimmiksi paikoiksi muodostui pyöreät muodot, lähinnä yläpuolella näkyvän käännöksen vuoksi.
Ovet olivat yksinkertaiset ja helpot. Näinkin pieni muutos rauhoitti WC-tiloja huomattavasti. Seinille olisi tarkoitus vielä tulla tapetointi, mutta vastoin normaaleja käytäntöjä, hoidan tapetoinnin viimeisenä. ;)
Lautafiksit on jo valmiina ostettuna "olohuoneeseen", tapetit on jo valittu ja maalitkin pitäisi löytyä. Onneksi on koko talvi aikaa! :)
Itselle parasta terapiaa töiden välissä on nimenomaan askartelu ja sisustaminen. Aivot saa lepoa kovasta raksutuksesta, ja lopputulosta ihaillessa euforian määrä on suunnaton.
Kaapistoissa oli siis tummansiniset ovet, jotka yhdessä tämän "pilkullisenmuoviharmaan" kanssa näytti aika.. Melkoiselta. Noh, koska koko kaapistoa en mitenkään pysty vaihtamaan (kalusteet sen verran kiinteät, ettei riitä aika ja osaaminen), oli tyydyttävä pintakäsittelyyn.
keskiviikko 31. elokuuta 2016
Väsynyt, mutta onnellinen
Tarkkasilmäisimmät ovatkin varmaan jo kerinneet huomata, että meikäläisen pärstä näkyypi paikallisen Alueviestin artikkelissa.
Täytyy kyllä myöntää, että siinä kohtaa kun tuli kysymys, että saako meistä tehdä jutun ja koska, hiipi sellainen hetkellinen kylmähiki, että nyt ei oo muuten enää peruuttamista.
Vaikka se tunne olikin pelottava, oli se kuitenkin ehkä enemmän kannustava ja mielialaa kohottava. Että kyllä se tapahtuu vielä joku päivä!
Itsessään vaunun laittamisesta ollaan nyt jouduttu pitämään aika monta päivää "vapaata", koska meistä molemmat otti kunnon rykäisyn töitä tähän heti alkuun, että saadaan oikeasti mahdollisimman paljon sinne sukanvarteen. On varmaan sanomattakin selvää, että jatkuva töiden tekeminen hauskaa ole eikä tosiaan tee hyvää parisuhteelle, mutta kun molemmat muistaa mielensopukoissa miksi tätä tehdään, niin kaartuu ne huuletkin hymyyn. Ja sitä paitsi, kun toinen nukkumaan mennessä silti muistaa kuiskata "oot rakas", tiedät, että kyllä se on sen arvoista.
Sovittiin, että sitten kahden viikon päästä pidetään kyllä vapaa viikonloppu, ihan vain meille kahdelle. Nukutaan pitkään, ja katotaan sen mukaan mitä jaksetaan että touhutaanko vaunua (vai teenkö töitä). Ensi viikonloppuna olisi tosiaan tarkoitus pitää tälle syksylle pihakirppis kun kelejä vielä piisaa, eli..
Sen verran voin suoraa sanoa, että pyykinpesukonetta, telkkaria eikä sohvaa ole myytävänä. Lähes tulkoon kaikki muu onkin kaupan, jopa itserakennettu baaritiski.
Täytyy kyllä myöntää, että siinä kohtaa kun tuli kysymys, että saako meistä tehdä jutun ja koska, hiipi sellainen hetkellinen kylmähiki, että nyt ei oo muuten enää peruuttamista.
Vaikka se tunne olikin pelottava, oli se kuitenkin ehkä enemmän kannustava ja mielialaa kohottava. Että kyllä se tapahtuu vielä joku päivä!
Itsessään vaunun laittamisesta ollaan nyt jouduttu pitämään aika monta päivää "vapaata", koska meistä molemmat otti kunnon rykäisyn töitä tähän heti alkuun, että saadaan oikeasti mahdollisimman paljon sinne sukanvarteen. On varmaan sanomattakin selvää, että jatkuva töiden tekeminen hauskaa ole eikä tosiaan tee hyvää parisuhteelle, mutta kun molemmat muistaa mielensopukoissa miksi tätä tehdään, niin kaartuu ne huuletkin hymyyn. Ja sitä paitsi, kun toinen nukkumaan mennessä silti muistaa kuiskata "oot rakas", tiedät, että kyllä se on sen arvoista.
Sovittiin, että sitten kahden viikon päästä pidetään kyllä vapaa viikonloppu, ihan vain meille kahdelle. Nukutaan pitkään, ja katotaan sen mukaan mitä jaksetaan että touhutaanko vaunua (vai teenkö töitä). Ensi viikonloppuna olisi tosiaan tarkoitus pitää tälle syksylle pihakirppis kun kelejä vielä piisaa, eli..
Pihakirppis, 3.9.2016 klo. 11.00 - 17.00 Sastamalassa (Vammala).
Muunmuassa Sastamalan Vaihtoringistä löytyy tarkempaa tietoa sijainnista. Paikalle saa tottakai tulla muualtakin vilkaisemaan, ja jos on mielessä jotain tiettyä mitä tarvitsee, saa ottaa yhteyttä myös esimerkiksi sähköpostilla lecianne (a) gmail.com .Sen verran voin suoraa sanoa, että pyykinpesukonetta, telkkaria eikä sohvaa ole myytävänä. Lähes tulkoon kaikki muu onkin kaupan, jopa itserakennettu baaritiski.
tiistai 30. elokuuta 2016
Karkkia ja minttujäätelöä - niistä on meidän vaunu tehty
Tässä alussa varmaan tulee enempi ja vähempi oikeastaan tietoa siitä miten remontti etenee, mutta uskokaa pois, kyllä tästä päästään niihin todellisiinkin tunteisiin pikkuhiljaa. :)
Viimeksi eilen ehtoolla huomasin kiukuttelevani aivan naurettavasta asiasta enkä suostunut syömään mitään muuta kuin tylsää makaronia. Ketsupilla. Käyttäydyin siis kuin mikäkin kolmivuotias (anteeksi Miro, rakastan), mutta onneksi meistä molemmat tajusi kyseessä olevan aikamoinen unenpuute ja pienimuotoinen stressaus. Noh, onneksi levätä kerkeämme sitten viimeistään ensi vuonna, joten otetaan nyt vain kaikki ne tunnit irti mitä jaksetaan.
Kun pöytätasot olivat saaneet oman osansa fiksaamisesta, aloimme tekemään samaa kaapistoille. Ihan ensimmäiseksi kaapinovien keskustat pohjamaalattiin valkoiseksi. Jo tällä oli ihan suunnaton vaikutus vaunun valoisuuteen: pimeästä luolasta alkoi tulla kodikas!
Pohjamaalin jälkeen päälle tuli - tietysti - mintunvihreää maalia ja kohotetut reunat päädyimme tekemäään "nahkajäljitelmä" fiksillä. Tässä kohtaa täytyy myöntää, että jännitti todella paljon mitähän tästä tulee. Varsinkin kun se vihreä maali oli vasta pelkkää kirsikkaa vasten.. Huhhuh.
Hiukan jännitti tämän kyseisen fixin käyttäminen, sillä pääsääntöisesti nämä paksut ovat huonompia taipumaan. Hiustenkuivaajaa en käytä, koska sillä olen onnistunut monet kerrat jo projekteja pilaamaan.
Leikkasin siis "noin" kokoisia palaisa reunoihin, painoin ja hinkkasin mikrokuiturätillä ja vanhalla vakuutuskortilla paikalleen ja mattoveitsellä viimeistelin reunat.
Yllättävän helppoa ja kivutonta! Alunperin tarkoituksemme oli myös vaihtaa vetimet, mutta Biltemasta hankitut vetimet olivatkin hiukan liian tummia meidän makuun. Päädyin "hätäväliaikaisratkaisuun", ja vedin fixit myös vanhoihin heloihin. Mutta kas kummaa kuinka kävikään, niistä tuli sievät! Saatoimme siis tässäkin kohtaa säästää muutaman hassun euron, joka todella on tervetullutta.
Rungot on vielä alkuperäisessä kirsikkakuosissa, joskin nekin saavat pintaansa vielä maalia fixiä. Ihanan vaaleeta, etten sanois!
Maalista sen verran, että kannattaa tehdä kunnon pohjat alle. Me emme tehneet, koska yllättäen maalausinto tuli kymmeneltä illalla ja kotona oli vain tavallista pohjamaalia ja jämämintut. Meille tämä kelpaa loistavasti, koska pieni korjaaminen ei haittaa, mutta jos tekisin toiselle tai olisin oman kohdalla kärsivällisempi, taktiikka olisi toinen.
Maalatut kohdat siis eivät kovastikaan tykänneet fixistä päältä vaan tietysti tarttuessaan lohkeili. Tämän olisi voinut välttää puhtaasti sillä, että maalauksessa olisi käytetty otepohjamaalia sekä tällaiselle materiaalille tarkoitettu pintakäsittelyainetta.
Mutta, meille nämä kelpaa näin!
Viimeksi eilen ehtoolla huomasin kiukuttelevani aivan naurettavasta asiasta enkä suostunut syömään mitään muuta kuin tylsää makaronia. Ketsupilla. Käyttäydyin siis kuin mikäkin kolmivuotias (anteeksi Miro, rakastan), mutta onneksi meistä molemmat tajusi kyseessä olevan aikamoinen unenpuute ja pienimuotoinen stressaus. Noh, onneksi levätä kerkeämme sitten viimeistään ensi vuonna, joten otetaan nyt vain kaikki ne tunnit irti mitä jaksetaan.
Kun pöytätasot olivat saaneet oman osansa fiksaamisesta, aloimme tekemään samaa kaapistoille. Ihan ensimmäiseksi kaapinovien keskustat pohjamaalattiin valkoiseksi. Jo tällä oli ihan suunnaton vaikutus vaunun valoisuuteen: pimeästä luolasta alkoi tulla kodikas!
Pohjamaalin jälkeen päälle tuli - tietysti - mintunvihreää maalia ja kohotetut reunat päädyimme tekemäään "nahkajäljitelmä" fiksillä. Tässä kohtaa täytyy myöntää, että jännitti todella paljon mitähän tästä tulee. Varsinkin kun se vihreä maali oli vasta pelkkää kirsikkaa vasten.. Huhhuh.
Hiukan jännitti tämän kyseisen fixin käyttäminen, sillä pääsääntöisesti nämä paksut ovat huonompia taipumaan. Hiustenkuivaajaa en käytä, koska sillä olen onnistunut monet kerrat jo projekteja pilaamaan.
Leikkasin siis "noin" kokoisia palaisa reunoihin, painoin ja hinkkasin mikrokuiturätillä ja vanhalla vakuutuskortilla paikalleen ja mattoveitsellä viimeistelin reunat.
Yllättävän helppoa ja kivutonta! Alunperin tarkoituksemme oli myös vaihtaa vetimet, mutta Biltemasta hankitut vetimet olivatkin hiukan liian tummia meidän makuun. Päädyin "hätäväliaikaisratkaisuun", ja vedin fixit myös vanhoihin heloihin. Mutta kas kummaa kuinka kävikään, niistä tuli sievät! Saatoimme siis tässäkin kohtaa säästää muutaman hassun euron, joka todella on tervetullutta.
Rungot on vielä alkuperäisessä kirsikkakuosissa, joskin nekin saavat pintaansa vielä maalia fixiä. Ihanan vaaleeta, etten sanois!
Maalista sen verran, että kannattaa tehdä kunnon pohjat alle. Me emme tehneet, koska yllättäen maalausinto tuli kymmeneltä illalla ja kotona oli vain tavallista pohjamaalia ja jämämintut. Meille tämä kelpaa loistavasti, koska pieni korjaaminen ei haittaa, mutta jos tekisin toiselle tai olisin oman kohdalla kärsivällisempi, taktiikka olisi toinen.
Maalatut kohdat siis eivät kovastikaan tykänneet fixistä päältä vaan tietysti tarttuessaan lohkeili. Tämän olisi voinut välttää puhtaasti sillä, että maalauksessa olisi käytetty otepohjamaalia sekä tällaiselle materiaalille tarkoitettu pintakäsittelyainetta.
Mutta, meille nämä kelpaa näin!
perjantai 26. elokuuta 2016
DC-fix, tuo ihmeiden tekijä
Haluamme todella tehdä vaunusta oman näköisemme, joten päätimme tehdä jotain myös muille kuin tekstiileille. Päädyimme vetämään dc-fix kalvoa, no, melkein joka paikkaan.
Aloitimme pöytätasoista. Tasoissa tuntui olevan päällä ikilika, joka ei lähtenyt edes pahimmillakaan pesumyrkyillä ja hankaamisella, joten koin peittämisen olevan oikeastaan ainoa vaihtoehto.
Mittasimme kaikki tarvittavat tasot ja levyt, jotta tietäisimme kuinka paljon kontaktimuovia tarvitsee ostaa. Oltiin jopa päätetty kuosit etukäteen. Mutta silti.. Miettimiseen meni Bauhaussissa kaksi tuntia.Selvästi liikaa vaihtoehtoja. ;)
Noh, päädyimme harmahtavaan puujäljitelmään pöytätasoilla.
Asentaminen oli yllättävän helppoa. Kalvoa meni yhteensä noin kaksi rullaa keittiöntasoon, ruokapöytään ja sivutasoon (jonka alla kuvassa näkyy yhä mikro).
Eniten kiusaa aiheutti pyöreät kulmat. Peitimme myös leikkuulaudan yleisen siisteyden vuoksi. Se ei ole siis enää käytössä, mutta halusimme pitää sen yleisen vaikutelman vuoksi kunnes löydämme tilalle oikeankokoisen laudan.
Näihin meni siis yksi 90cm leveä rulla (keittiöntaso) ja 60cm leveä rulla (ruokapöytä). Näistä jäi vielä ylimääräisiä palasia, jotka käytettiin sohvaryhmän takana olevaan "kukkalautaan" ja hyllyihin. Suhteellisen riittoisaa tavaraa siis!
Aloitimme pöytätasoista. Tasoissa tuntui olevan päällä ikilika, joka ei lähtenyt edes pahimmillakaan pesumyrkyillä ja hankaamisella, joten koin peittämisen olevan oikeastaan ainoa vaihtoehto.
Mittasimme kaikki tarvittavat tasot ja levyt, jotta tietäisimme kuinka paljon kontaktimuovia tarvitsee ostaa. Oltiin jopa päätetty kuosit etukäteen. Mutta silti.. Miettimiseen meni Bauhaussissa kaksi tuntia.Selvästi liikaa vaihtoehtoja. ;)
Noh, päädyimme harmahtavaan puujäljitelmään pöytätasoilla.
torstai 25. elokuuta 2016
Kuiva vaunu, hyvä mieli
Koska vaunussa tosiaan on tämä erikoinen tuoksahdus, josta emme ole päässeet eroon edes järjettömällä jynssäämisellä, alkoi oikeasti mieleen hiipiä pelko kosteusvauriosta.
Vaikka tämä haju ei omaan nenään edes ole lähellä hometta tai kosteutta, oli asia pakko oman mielenrauhan vuoksi tarkastaa.
Otimme yhteyttä myyneeseen liikkeeseen, sillä kuluttajasuojan kautta selvisi myyjäliikkeen olevan vastuussa 6kk verran mikäli vaunussa on vikaa joka olisi vaikuttanut ostopäätökseen. Myyjä oli tapansa mukaan äärettömän mukava ja otti asian hoitaakseen.
Löytyi kuin löytyikin suoraan raportti, jonka mukaan vaunu on kosteusmitattu ennen kuin se on meille edes luovutettu, ja kuiva on.
Nyt voimme hyvillä mielin jatkaa vaunun remontointia! ...Vaikkakin hajuhaitta on siis olemassa yhä.
Tällä hetkellä lähde on yhä mysteeri, itse veikkaan, että akussa saattaa olla jotain jännitevikaa tai kiehumista. Tähän liittyen myös myyjäliike suositteli kokeilemaan akun jännitteitä ladatessa, ettei se ylilataa itseään. Mikäli akussa on vikaa, on hajun lähde todennäköisesti siinä, ja tästä pääsee vaihtamalla. Huomenna ehtoosta päästään kokeilemaan löytyykö vikaa akusta.
Mikäli vika ei kuitenkaan löydy akustakaan, lupasi myyjäliike otsonoida vaunun.
Täytyy kyllä myöntää, että olen ERITTÄIN tyytyväinen myyjäliikeen käyttäytymiseen ja palveluun. Alusta asti palvelu on ollut ensiluokkaista ja huumorintajuista (me ollaan vähän eriskummallinen pariskunta....), ja asiakkaan tarpeita huomioonottavaa.
Noh, nyt jäämme jännittämään löytyykö akusta vikaa, ja jos ei, köröttelemme Nokialle otsonoitavaksi.
Kiitokset tähän loppuun kuitenkin vielä Ysitien autolle. :)
Vaikka tämä haju ei omaan nenään edes ole lähellä hometta tai kosteutta, oli asia pakko oman mielenrauhan vuoksi tarkastaa.
Otimme yhteyttä myyneeseen liikkeeseen, sillä kuluttajasuojan kautta selvisi myyjäliikkeen olevan vastuussa 6kk verran mikäli vaunussa on vikaa joka olisi vaikuttanut ostopäätökseen. Myyjä oli tapansa mukaan äärettömän mukava ja otti asian hoitaakseen.
Löytyi kuin löytyikin suoraan raportti, jonka mukaan vaunu on kosteusmitattu ennen kuin se on meille edes luovutettu, ja kuiva on.
Huomattava helpotus.
Nyt voimme hyvillä mielin jatkaa vaunun remontointia! ...Vaikkakin hajuhaitta on siis olemassa yhä.
Tällä hetkellä lähde on yhä mysteeri, itse veikkaan, että akussa saattaa olla jotain jännitevikaa tai kiehumista. Tähän liittyen myös myyjäliike suositteli kokeilemaan akun jännitteitä ladatessa, ettei se ylilataa itseään. Mikäli akussa on vikaa, on hajun lähde todennäköisesti siinä, ja tästä pääsee vaihtamalla. Huomenna ehtoosta päästään kokeilemaan löytyykö vikaa akusta.
Mikäli vika ei kuitenkaan löydy akustakaan, lupasi myyjäliike otsonoida vaunun.
Täytyy kyllä myöntää, että olen ERITTÄIN tyytyväinen myyjäliikeen käyttäytymiseen ja palveluun. Alusta asti palvelu on ollut ensiluokkaista ja huumorintajuista (me ollaan vähän eriskummallinen pariskunta....), ja asiakkaan tarpeita huomioonottavaa.
Noh, nyt jäämme jännittämään löytyykö akusta vikaa, ja jos ei, köröttelemme Nokialle otsonoitavaksi.
Kiitokset tähän loppuun kuitenkin vielä Ysitien autolle. :)
keskiviikko 24. elokuuta 2016
Mutta mistä me saadaan rahaa?
Näitä tarinoitahan on monia, joissa henkilö myy kaikki tavaransa ja lähtee valloittamaan maailmaa. Kuitenkin vain murto-osa kertoo reissujen käytännön asioista, ja ainakin omalla kohdalla monesti ne kerrotut asiat on semmoisia jotka on suht helppo selvittää itsekin.
Nekin on tärkeitä, en mä sitä sano. Oikeasti on tärkeä tietää millä autolla kannattaa lähteä, ja tartteeko koirat olla vöissä ja mitä dokumentteja tarttee olla.
Mutta eniten itse oon tyhjänä jäänyt miettimään, että millä ne ihmiset elättää itsensä? Mistä ne saa rahaa ennen lähtöä, kun ei (ainakaan meidän) koko omaisuudesta nyt oikeasti NIIN paljon tule rahaa?
(BTW, meidän omaisuutta löytyy sekä täältä: minun FB-sivuni
että täältä: meidän huuto.net tili )
Velkaakin on talosta ja autosta, nekin tarttee maksaa.
Palkasta menee osa säästöön, mutta kun toinen on köyhä yrittäjä ja elääkin pitäis, niin mistä revit?
Tässä kohtaa kun tahto on kova, on pakko keksiä keinoja tehdä lisää rahaa omien töiden ohella. Itse olen kätevä käsistäni ja kaapista löytyy varmaan 50 keskeneräistä sisutustyynyä tai muuta härpäkettä, joille ei tule olemaan itselle enää mitään virkaa. Aion tehdä ne nyt syksyllä valmiiksi, jonka jälkeen myyn ne. Satoi tai paistoi, myyjäisissä ollaan.
Ukon ajattelin nakittaa tekemään muuta käsillä helppoa, esimerkiksi huonekalujen maalaamista/kunnostusta/korjaamista. Handymania tarvitaan aina silloin tällöin monessa taloudessa, sekin onnistuu. Kaikki on vain järjestelykysymyksiä, ja itseasiassa ehkä enemmän asennekysymyksiä.
Pienellä ollaan opeteltu ja totuteltu elämään jo pidemmän aikaa, mutta tällä hetkellä asennevamma löytyy kuitenkin pään sisältä "pitäis, muttei jaksais".
Eli käytännössä kenellä tahansa onkaan samantapaisia suunnitelmia, käytä mielikuvitusta ja keksi mikä on se sinun "the thing", jota osaat tehdä, jolla voisit saada muutaman hassun euron matkakassaan.
Olet oppinut jo pärjäämään ilman sitä rahaa tähänkin asti, joten et menetä mitään pistämällä niitä lyhentämättömänä säästöön. Ja nimenomaan sellaiseen paikkaan, josta et sitä edes suuremmin kaipaa tai hamua tai etsi.
Tällä tavoin muuten saa kerättyä rahaa itseltäänkin huomaamatta, ja suosittelen tätä jokaiselle joka haluaa sukanvarsitilin. Sitä ei koskaan tiedä, milloin kakka osuu rattaaseen, suoraa sanottuna. :)
Huom: en kuitenkaan kannusta veronkiertoon, joten muistakaa verottajan säännöt siitä, kuinka paljon yksityinen saa tehdä töitä ennen kuin se katsotaan yritysmäiseksi työksi!
Mitä tulee itse tien päällä töihin tekemiseen, se on täysin oma lukunsa.
Nyt on kuitenkin palattava 'sorvin ääreen' ansaitsemaan niitä kolikoita.
Loistavaa keskiviikkoa kaikille!
Nekin on tärkeitä, en mä sitä sano. Oikeasti on tärkeä tietää millä autolla kannattaa lähteä, ja tartteeko koirat olla vöissä ja mitä dokumentteja tarttee olla.
Mutta eniten itse oon tyhjänä jäänyt miettimään, että millä ne ihmiset elättää itsensä? Mistä ne saa rahaa ennen lähtöä, kun ei (ainakaan meidän) koko omaisuudesta nyt oikeasti NIIN paljon tule rahaa?
(BTW, meidän omaisuutta löytyy sekä täältä: minun FB-sivuni
että täältä: meidän huuto.net tili )
Velkaakin on talosta ja autosta, nekin tarttee maksaa.
Palkasta menee osa säästöön, mutta kun toinen on köyhä yrittäjä ja elääkin pitäis, niin mistä revit?
Tässä kohtaa kun tahto on kova, on pakko keksiä keinoja tehdä lisää rahaa omien töiden ohella. Itse olen kätevä käsistäni ja kaapista löytyy varmaan 50 keskeneräistä sisutustyynyä tai muuta härpäkettä, joille ei tule olemaan itselle enää mitään virkaa. Aion tehdä ne nyt syksyllä valmiiksi, jonka jälkeen myyn ne. Satoi tai paistoi, myyjäisissä ollaan.
Ukon ajattelin nakittaa tekemään muuta käsillä helppoa, esimerkiksi huonekalujen maalaamista/kunnostusta/korjaamista. Handymania tarvitaan aina silloin tällöin monessa taloudessa, sekin onnistuu. Kaikki on vain järjestelykysymyksiä, ja itseasiassa ehkä enemmän asennekysymyksiä.
Pienellä ollaan opeteltu ja totuteltu elämään jo pidemmän aikaa, mutta tällä hetkellä asennevamma löytyy kuitenkin pään sisältä "pitäis, muttei jaksais".
Eli käytännössä kenellä tahansa onkaan samantapaisia suunnitelmia, käytä mielikuvitusta ja keksi mikä on se sinun "the thing", jota osaat tehdä, jolla voisit saada muutaman hassun euron matkakassaan.
Olet oppinut jo pärjäämään ilman sitä rahaa tähänkin asti, joten et menetä mitään pistämällä niitä lyhentämättömänä säästöön. Ja nimenomaan sellaiseen paikkaan, josta et sitä edes suuremmin kaipaa tai hamua tai etsi.
Tällä tavoin muuten saa kerättyä rahaa itseltäänkin huomaamatta, ja suosittelen tätä jokaiselle joka haluaa sukanvarsitilin. Sitä ei koskaan tiedä, milloin kakka osuu rattaaseen, suoraa sanottuna. :)
Huom: en kuitenkaan kannusta veronkiertoon, joten muistakaa verottajan säännöt siitä, kuinka paljon yksityinen saa tehdä töitä ennen kuin se katsotaan yritysmäiseksi työksi!
Mitä tulee itse tien päällä töihin tekemiseen, se on täysin oma lukunsa.
Nyt on kuitenkin palattava 'sorvin ääreen' ansaitsemaan niitä kolikoita.
Loistavaa keskiviikkoa kaikille!
maanantai 22. elokuuta 2016
Väliaikainen verhoilu jämäkankailla
Kuten aiemmin jo mainittua, vaunun alkuperäinen värimaailma ei soveltunut varsinaisesti meidän ihailemaamme värimaailmaan.
Koitimme etsiä kuvia sellaisista vaunuista, jotka sopivat meidän ajatusmaailmaan ja värimaailmaan. Löysimmekin useita hyviä inspiraatiokuvia Pinterestistä.
Ennen kuin kuitenkaan aloimme tekemään mitään älyttömän suuria muutoksia, teimme sohvaosien päälle yksinkertaiset suojat, jotta sinisen verhoilukankaat olisivat poissa silmistä. Kokonaan uudet päälliset ompelen kunhan saan aikaa, ja keksin, miten ne voisin yksinkertaisimmillaan tehdä.
Tähän muuten saa antaa vinkkejä, jos löytyy. Luin jostain, että kankaan tulisi olla paloturvallista/palonkestävää, mutta kuinka suuren etikettivirheen teen, jossei kankaat ole sellaista? Voinko käyttää normaaleja verhoilukankaita?
Kaivoin kaapista esille äidiltä saamani kankaanpalasen, joka ei ollut löytänyt hänellä paikkaa. Seuraksi repäisin muutamasta Tokmannin kympin lakanasta soiroja, joilla verhosin loput penkeistä. Yhden penkin päällä on häistä pöytäliinalakana.
Verhoista nappasin siniset pois kokonaan. Ilme raikastui heti huomattavasti, eikä tunnu yhtään niin laivamaiselta tai painavalta. Nopea, mutta helppo ja ennen kaikkea edullinen muutos.
Meillä tätä sohvapuolta ei siis käytetä sänkynä varsinaisesti, joten tämänhetkisten päällisten epäkäytännöllisyys ei haittaa. Toki kun sitä alkaa liikkumaan enemmän ja niitä tahtoisi jossain kohtaa pestäkin, voi käytännöllisyyskin olla aika suuri tekijä..
Sängyt tosiaan olivat ostohetkellä erillisvuoteina, mutta toki teimme niistä ensitöiksemme parivuoteen. Ympäriinsä kiertävään pehmusteeseen heitin päälle valkoisen lakanan rauhoittamaan tunnelmaa.
Sänkyyn ei vielä ole päiväpeittoa, koska sitä juuri oikeaa ei ole vielä kävellyt vastaan. Voi olla, että joudun sen itse tekemään..
Vasemmanpuoleisen ikkunan alta todennäköisesti tullaan irrottamaan pehmuste, sillä mikäli vaunu säilyy meidän käytössä, ei sänkyjä enää toisistaan irroteta, eikä tuolle pehmusteelle oikein funktiotakaan ole tuossa.
Pienellä saa ihmiset hyvät paljon aikaiseksi! Kun vain uskaltaa kokeilla. :)
Koitimme etsiä kuvia sellaisista vaunuista, jotka sopivat meidän ajatusmaailmaan ja värimaailmaan. Löysimmekin useita hyviä inspiraatiokuvia Pinterestistä.
Ennen kuin kuitenkaan aloimme tekemään mitään älyttömän suuria muutoksia, teimme sohvaosien päälle yksinkertaiset suojat, jotta sinisen verhoilukankaat olisivat poissa silmistä. Kokonaan uudet päälliset ompelen kunhan saan aikaa, ja keksin, miten ne voisin yksinkertaisimmillaan tehdä.
Tähän muuten saa antaa vinkkejä, jos löytyy. Luin jostain, että kankaan tulisi olla paloturvallista/palonkestävää, mutta kuinka suuren etikettivirheen teen, jossei kankaat ole sellaista? Voinko käyttää normaaleja verhoilukankaita?
 |
| Alkutilanne |
Verhoista nappasin siniset pois kokonaan. Ilme raikastui heti huomattavasti, eikä tunnu yhtään niin laivamaiselta tai painavalta. Nopea, mutta helppo ja ennen kaikkea edullinen muutos.
Meillä tätä sohvapuolta ei siis käytetä sänkynä varsinaisesti, joten tämänhetkisten päällisten epäkäytännöllisyys ei haittaa. Toki kun sitä alkaa liikkumaan enemmän ja niitä tahtoisi jossain kohtaa pestäkin, voi käytännöllisyyskin olla aika suuri tekijä..
Sängyt tosiaan olivat ostohetkellä erillisvuoteina, mutta toki teimme niistä ensitöiksemme parivuoteen. Ympäriinsä kiertävään pehmusteeseen heitin päälle valkoisen lakanan rauhoittamaan tunnelmaa.
Vasemmanpuoleisen ikkunan alta todennäköisesti tullaan irrottamaan pehmuste, sillä mikäli vaunu säilyy meidän käytössä, ei sänkyjä enää toisistaan irroteta, eikä tuolle pehmusteelle oikein funktiotakaan ole tuossa.
Pienellä saa ihmiset hyvät paljon aikaiseksi! Kun vain uskaltaa kokeilla. :)
Uneton yö...
Huhhuh, mikä fiilis!
Viime yö oli todella heikko, sillä kerrottuamme tästä asiasta julkisesti, niskaan kuitenkin tuli se pieni paino siitä "mitä jos kaikki epäonnistuu" -tilanteesta.
Koitin epätoivoisesti sitä nyhtää johonkin huisinmuualle, mutta aika epäonnistuneesti. Onneksi kuitenkin siippa sai nukuttua paremmin.
Haluamme jo tässä kohtaa kiittää TODELLA paljon saamastamme tuesta ja tsempistä, sekä avusta tavaran myymisessä!
Ohessa muuten linkki, josta pääsee huuto.net profiiliin, johon päivitämme myytävää aina sitä mukaa mitä sitä tulee. Hinnat pyritään pitämään jo lähtökohtaisesti edullisina, ettei rima ostaa olisi niin korkea ja jotta me todella päästäisiin niistä tavaroista eroon.
PS. ei kannata liian orjallisesti tuijottaa niitä postikuluja, ne tulee sen mukaisesti OIKEASTI maksaa postittaa. ;)
Mahtavaa maanantaita kaikille!
Viime yö oli todella heikko, sillä kerrottuamme tästä asiasta julkisesti, niskaan kuitenkin tuli se pieni paino siitä "mitä jos kaikki epäonnistuu" -tilanteesta.
Koitin epätoivoisesti sitä nyhtää johonkin huisinmuualle, mutta aika epäonnistuneesti. Onneksi kuitenkin siippa sai nukuttua paremmin.
Haluamme jo tässä kohtaa kiittää TODELLA paljon saamastamme tuesta ja tsempistä, sekä avusta tavaran myymisessä!
Ohessa muuten linkki, josta pääsee huuto.net profiiliin, johon päivitämme myytävää aina sitä mukaa mitä sitä tulee. Hinnat pyritään pitämään jo lähtökohtaisesti edullisina, ettei rima ostaa olisi niin korkea ja jotta me todella päästäisiin niistä tavaroista eroon.
http://www.huuto.net/hakutulos/sellernro/1431103
PS. ei kannata liian orjallisesti tuijottaa niitä postikuluja, ne tulee sen mukaisesti OIKEASTI maksaa postittaa. ;)
Mahtavaa maanantaita kaikille!
sunnuntai 21. elokuuta 2016
Mööpelin sisuskalut
Hankimme siis tänä kesänä ihka ensimmäisen vaunumme - itseasiassa aika tasantarkkaan kuukausi ja 2 päivää sitten - josta aiomme remontoida ja muokata omannäköisemme.
Sängyt on mahdollista pitää erillisvuoteina. Joka puolella seiniä kiertää pehmuste, ilmeisesti nukkumismukavuutta ajatellen. Kuten huomata saattaa, pääväri vaunussa on sininen.
Oleskelutila/ruokailupöytä. Tästä saa tarvittaessa muunnettua sängyn. Vaunusta löytyi myös mikro ja muita varusteita, mutta myimme nämä lähes heti, sillä emme tarvitse niitä itse.
Keittiöstä löytyy kaasuliesi sekä vesipiste. Uunia ei ole, mutta suunnittelimme ostavamme erillisen uunin, mikäli sitä alkaa kaivata. Kuten huomata voi, kaappeja on jo tässä kohtaa pohjamaalattu valkoiseksi.
Vessa on pieni, mutta sievä. Suihkua ei ole, mutta totesimme pitkän pähkäilyn jälkeen, että se ei ole meille välttämätön varuste vaunussa; leirintäalueilla kuitenkin suihkut löytyy, joissa kuitenkin tulemme käymään. Säilytystilaa on suhteellisen ruhtinaallisesti.
Koska olemme fiftarifaneja ja kaikki pastellisävyt on suorastaan kultaa, tulee Mööpelikin saamaan osansa tästä innosta.
Kaapit tulevat saamaan valkovihreän kuoren, muihin tasoihin harmaan/valkoisen puujäljitelmää. Katsotaan, saadaanko myös otettua osa kalusteista pois tiputtaaksemme vaunun painoa hiukan.
Ensimmäisenä jouduimme kuitenkin kuuraamaan vaunun lattiasta kattoon, sillä sen sisällä oli ihan käsittämätön haju. Siis sellainen, että olin takuuvarma, jotta tulen törmäämään kuolleeseen hiireen jonkin laatikon pohjalta. Hiiriä ei löytynyt, mutta hajut saatiin (melkein) kokonaan haihdutettua. (Eli jos löytyy vinkkejä kunnon hajunpoistoon, niin otetaan ilomielin vastaan.. tai ehdotuksia mistä tuo haju saattaisi johtua).
Kaikki tekstiilit käytettiin pesukoneen kautta, penkinpäälliset kahteen kertaan, sillä haju ei meinannut yhdellä pesulla irrota.
Loppukaneettina voisi sanoa;
Kiitos äiti pesukoneen sekä kärcherin lainasta. Kiitos Tuula vinkistä hajunpoistajaan, ja kiitos Karavaanari-ryhmälle Facebookissa vinkistä kosteudenpoistajaan.
Vessa on pieni, mutta sievä. Suihkua ei ole, mutta totesimme pitkän pähkäilyn jälkeen, että se ei ole meille välttämätön varuste vaunussa; leirintäalueilla kuitenkin suihkut löytyy, joissa kuitenkin tulemme käymään. Säilytystilaa on suhteellisen ruhtinaallisesti.
Koska olemme fiftarifaneja ja kaikki pastellisävyt on suorastaan kultaa, tulee Mööpelikin saamaan osansa tästä innosta.
Kaapit tulevat saamaan valkovihreän kuoren, muihin tasoihin harmaan/valkoisen puujäljitelmää. Katsotaan, saadaanko myös otettua osa kalusteista pois tiputtaaksemme vaunun painoa hiukan.
Ensimmäisenä jouduimme kuitenkin kuuraamaan vaunun lattiasta kattoon, sillä sen sisällä oli ihan käsittämätön haju. Siis sellainen, että olin takuuvarma, jotta tulen törmäämään kuolleeseen hiireen jonkin laatikon pohjalta. Hiiriä ei löytynyt, mutta hajut saatiin (melkein) kokonaan haihdutettua. (Eli jos löytyy vinkkejä kunnon hajunpoistoon, niin otetaan ilomielin vastaan.. tai ehdotuksia mistä tuo haju saattaisi johtua).
Kaikki tekstiilit käytettiin pesukoneen kautta, penkinpäälliset kahteen kertaan, sillä haju ei meinannut yhdellä pesulla irrota.
Loppukaneettina voisi sanoa;
Kiitos äiti pesukoneen sekä kärcherin lainasta. Kiitos Tuula vinkistä hajunpoistajaan, ja kiitos Karavaanari-ryhmälle Facebookissa vinkistä kosteudenpoistajaan.
Olipa kerran unelma...
...Joka vaati toteuttamista.
Ollan aika tiedettyjä - varsinkin näin tuttavapiirissä - milloin mistäkin innostuksista ja keksinnöistä. Kaikki niistä ei (luonnollisestikaan) ole toteutuneet, mutta eihän täydellistä ideaa voikkaan saada kokematta muutamia alamäkiä ensin, eikö niin?
Yksi haave, joka on ollut kantavana voimana molemmilla jo varmasti kymmenen vuotta, on maailman kokeminen muuttamalla johonkin muualle.
Tätä olemmekin sitten suunnitelleet tekevämme yhdessä, aina päivä ja vuosi kerrallaan. Tällä hetkellä tilanne alkaa jo näyttää erittäin hyvin siltä, että meistä molemmat olisivat valmiita - sekä henkisesti, että fyysisesti - lähteä haistelemaan etelän tuulia.
Monia askelia on jo tehty kohti tätä lopullista päätöstä, ja nyt tämän kyseisen kesän itsetutkiskelun aikana päätimme, että nyt tullaan kaapista ulos:
Aiomme muuttaa ulkomaille.
Pitkä tarina erittäin lyhyesti: aloitimme myymällä turhaa omaisuuttamme nurkista pois, jotta saisimme rahaa ostaa kulkuvälineen. Parin vuoden uurastuksen jälkeen, ostimme matkailuvaunun. Onhan se iso ja kolho, mutta se on meidän. Ja siihen me mahdutaan hyvin, kaksi koiraa ja me.
Se on meidän mööpeli.
Tämä blogi on luotu päiväkirjaksi itseä varten, huvitukseksi teitä varten, ja rohkaisuksi heille, jotka suunnittelevat samaa. Pyritään siihen, että täällä lukisi niin ilot kuin surut ja remontit, joita touhutaan matkan varrella.
Eletään täysillä, koska elämä on matka, josta ei valitettavasti selviä hengissä.
Ollan aika tiedettyjä - varsinkin näin tuttavapiirissä - milloin mistäkin innostuksista ja keksinnöistä. Kaikki niistä ei (luonnollisestikaan) ole toteutuneet, mutta eihän täydellistä ideaa voikkaan saada kokematta muutamia alamäkiä ensin, eikö niin?
Yksi haave, joka on ollut kantavana voimana molemmilla jo varmasti kymmenen vuotta, on maailman kokeminen muuttamalla johonkin muualle.
 |
Tätä olemmekin sitten suunnitelleet tekevämme yhdessä, aina päivä ja vuosi kerrallaan. Tällä hetkellä tilanne alkaa jo näyttää erittäin hyvin siltä, että meistä molemmat olisivat valmiita - sekä henkisesti, että fyysisesti - lähteä haistelemaan etelän tuulia.
Monia askelia on jo tehty kohti tätä lopullista päätöstä, ja nyt tämän kyseisen kesän itsetutkiskelun aikana päätimme, että nyt tullaan kaapista ulos:
Aiomme muuttaa ulkomaille.
Pitkä tarina erittäin lyhyesti: aloitimme myymällä turhaa omaisuuttamme nurkista pois, jotta saisimme rahaa ostaa kulkuvälineen. Parin vuoden uurastuksen jälkeen, ostimme matkailuvaunun. Onhan se iso ja kolho, mutta se on meidän. Ja siihen me mahdutaan hyvin, kaksi koiraa ja me.
Se on meidän mööpeli.
Tämä blogi on luotu päiväkirjaksi itseä varten, huvitukseksi teitä varten, ja rohkaisuksi heille, jotka suunnittelevat samaa. Pyritään siihen, että täällä lukisi niin ilot kuin surut ja remontit, joita touhutaan matkan varrella.
Eletään täysillä, koska elämä on matka, josta ei valitettavasti selviä hengissä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)