Villasukkia ja takapakkeja

Koska rakkaan Mööpelin kanssa on vieläkin pienimuotoisia ongelmia ratkottavana, emme ole vieläkään uskaltaneet jatkaa remontointia. Toivotaan siis parasta siltä osin, että saamme lähteä matkaan nimenomaan kyseisellä vehkeellä, ettei meidän tarvitse purkaa kauppoja ja etsiä jostain vastaavaa tilalle.

Tekstiilien tuuletusta helpoimmillaan

Vaikka tietysti kulkuvälineen takapakit on myös itselle aiheuttanut ääretöntä stressiä ja pelkoa matkan toteutumisesta ja onnistumisesta, on pakko jaksaa silti selvittää asioita vastoinkäymisistä huolimatta.

Olemme tällä välin siis selvittäneet muuttamiseen liittyviä perusasioita. Olen siis tässä lähiaikoina kääntänyt internetin ympäri aina siitä lähtien, miten voin perustaa yrityksen ulkomaille, aina sinne saakka, että miten pitkään saamme viipyä maassa. Tekisi mieli kirjoittaa näistä asioista jo, mutta koska selvitystyö on vielä kesken, en viitsi etten jaa väärää tietoa kenellekään. Sen verran kuitenkin voin sanoa, että asiat ovat huomattavasti helpompia kun olimme kuvitelleet, ja se tuo pientä valonpilkahdusta tähän syksyyn. :)

Vielä ois tehtävää..

Koska asiat on helpompi tehdä niin, että ne on kirjattuna ylös, päätin tehdä viikonlopulle melkoisen listan tehtävistä hommista (arkipäivisin ei kovasti kerkeä). Saattaa näyttää hurjalta, mutta koska kaikki hommat ovat suhteellisen nopeita ja helppoja, voi itseään taputtaa sunnuntaina selkään kun (lähes) kaikki hommat on jo hoidettuna.

Koska suuri osa tätä prosessia on tavaroiden myyminen, on tarvinnut itseään ottaa niskasta myös sen osalta - ja paljon. Monien tavaroiden kohdalla on koettu sellaisia "tarviiko tätä vielä"-tunnesiteitä. Sitä ei uskoisi miten moneen asiaan ihminen kiintyy matkansa varrella - kuten vaikkapa huiveihin.

Pari huivia, niinhän mä sanoin.

Kävimme siis tänään läpi talvivaatevarastot. Tai siis tumput ja huivit ja pipot. Oli kieltämättä hauskaa, että molemmat jätti itselleen useammat tumput ja villasukat, koska "äiti teki nää". Ja koska "ei näitä voi laittaa nää on ihanat" tai "mutta näissä on kettuja". (terkkuja!)
Tämä osuus ei siis ollut kovinkaan onnistunut, vaikka vähän saatiikin karsittua. Totesimme molemmat, että ehkäpä nämä koitetaan katsoa uudestaan kun talvi ohi, ja lähtö on lähempänä. Tai sitten me vaan varastoidaan ne kaikki söpöt kettutumput ja muut - koska onhan ne nyt niin ihania. :)

Josko takkivaraston läpikäyminen olisi helpompaa ja tunnesiteettömämpää - ja nyt täytyy muistaa jättää pukin listalta pois ne villasukat - neljät tunnearvolliset taitaa olla jo tarpeeksi (per henkilö). (kuumassa kohdemaassa).