Viimeksi eilen ehtoolla huomasin kiukuttelevani aivan naurettavasta asiasta enkä suostunut syömään mitään muuta kuin tylsää makaronia. Ketsupilla. Käyttäydyin siis kuin mikäkin kolmivuotias (anteeksi Miro, rakastan), mutta onneksi meistä molemmat tajusi kyseessä olevan aikamoinen unenpuute ja pienimuotoinen stressaus. Noh, onneksi levätä kerkeämme sitten viimeistään ensi vuonna, joten otetaan nyt vain kaikki ne tunnit irti mitä jaksetaan.
Kun pöytätasot olivat saaneet oman osansa fiksaamisesta, aloimme tekemään samaa kaapistoille. Ihan ensimmäiseksi kaapinovien keskustat pohjamaalattiin valkoiseksi. Jo tällä oli ihan suunnaton vaikutus vaunun valoisuuteen: pimeästä luolasta alkoi tulla kodikas!
Pohjamaalin jälkeen päälle tuli - tietysti - mintunvihreää maalia ja kohotetut reunat päädyimme tekemäään "nahkajäljitelmä" fiksillä. Tässä kohtaa täytyy myöntää, että jännitti todella paljon mitähän tästä tulee. Varsinkin kun se vihreä maali oli vasta pelkkää kirsikkaa vasten.. Huhhuh.
Hiukan jännitti tämän kyseisen fixin käyttäminen, sillä pääsääntöisesti nämä paksut ovat huonompia taipumaan. Hiustenkuivaajaa en käytä, koska sillä olen onnistunut monet kerrat jo projekteja pilaamaan.
Leikkasin siis "noin" kokoisia palaisa reunoihin, painoin ja hinkkasin mikrokuiturätillä ja vanhalla vakuutuskortilla paikalleen ja mattoveitsellä viimeistelin reunat.
Yllättävän helppoa ja kivutonta! Alunperin tarkoituksemme oli myös vaihtaa vetimet, mutta Biltemasta hankitut vetimet olivatkin hiukan liian tummia meidän makuun. Päädyin "hätäväliaikaisratkaisuun", ja vedin fixit myös vanhoihin heloihin. Mutta kas kummaa kuinka kävikään, niistä tuli sievät! Saatoimme siis tässäkin kohtaa säästää muutaman hassun euron, joka todella on tervetullutta.
Rungot on vielä alkuperäisessä kirsikkakuosissa, joskin nekin saavat pintaansa vielä maalia fixiä. Ihanan vaaleeta, etten sanois!
Maalista sen verran, että kannattaa tehdä kunnon pohjat alle. Me emme tehneet, koska yllättäen maalausinto tuli kymmeneltä illalla ja kotona oli vain tavallista pohjamaalia ja jämämintut. Meille tämä kelpaa loistavasti, koska pieni korjaaminen ei haittaa, mutta jos tekisin toiselle tai olisin oman kohdalla kärsivällisempi, taktiikka olisi toinen.
Maalatut kohdat siis eivät kovastikaan tykänneet fixistä päältä vaan tietysti tarttuessaan lohkeili. Tämän olisi voinut välttää puhtaasti sillä, että maalauksessa olisi käytetty otepohjamaalia sekä tällaiselle materiaalille tarkoitettu pintakäsittelyainetta.
Mutta, meille nämä kelpaa näin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kannustavista sanoistasi.