Väsynyt, mutta onnellinen

Tarkkasilmäisimmät ovatkin varmaan jo kerinneet huomata, että meikäläisen pärstä näkyypi paikallisen Alueviestin artikkelissa.

Täytyy kyllä myöntää, että siinä kohtaa kun tuli kysymys, että saako meistä tehdä jutun ja koska, hiipi sellainen hetkellinen kylmähiki, että nyt ei oo muuten enää peruuttamista.

Vaikka se tunne olikin pelottava, oli se kuitenkin ehkä enemmän kannustava ja mielialaa kohottava. Että kyllä se tapahtuu vielä joku päivä!

Itsessään vaunun laittamisesta ollaan nyt jouduttu pitämään aika monta päivää "vapaata", koska meistä molemmat otti kunnon rykäisyn töitä tähän heti alkuun, että saadaan oikeasti mahdollisimman paljon sinne sukanvarteen. On varmaan sanomattakin selvää, että jatkuva töiden tekeminen hauskaa ole eikä tosiaan tee hyvää parisuhteelle, mutta kun molemmat muistaa mielensopukoissa miksi tätä tehdään, niin kaartuu ne huuletkin hymyyn. Ja sitä paitsi, kun toinen nukkumaan mennessä silti muistaa kuiskata "oot rakas", tiedät, että kyllä se on sen arvoista.

Sovittiin, että sitten kahden viikon päästä pidetään kyllä vapaa viikonloppu, ihan vain meille kahdelle. Nukutaan pitkään, ja katotaan sen mukaan mitä jaksetaan että touhutaanko vaunua (vai teenkö töitä). Ensi viikonloppuna olisi tosiaan tarkoitus pitää tälle syksylle pihakirppis kun kelejä vielä piisaa, eli..

Pihakirppis, 3.9.2016 klo. 11.00 - 17.00 Sastamalassa (Vammala). 

Muunmuassa Sastamalan Vaihtoringistä löytyy tarkempaa tietoa sijainnista. Paikalle saa tottakai tulla muualtakin vilkaisemaan, ja jos on mielessä jotain tiettyä mitä tarvitsee, saa ottaa yhteyttä myös esimerkiksi sähköpostilla lecianne (a) gmail.com .
Sen verran voin suoraa sanoa, että pyykinpesukonetta, telkkaria eikä sohvaa ole myytävänä. Lähes tulkoon kaikki muu onkin kaupan, jopa itserakennettu baaritiski.

Karkkia ja minttujäätelöä - niistä on meidän vaunu tehty

Tässä alussa varmaan tulee enempi ja vähempi oikeastaan tietoa siitä miten remontti etenee, mutta uskokaa pois, kyllä tästä päästään niihin todellisiinkin tunteisiin pikkuhiljaa. :)

Viimeksi eilen ehtoolla huomasin kiukuttelevani aivan naurettavasta asiasta enkä suostunut syömään mitään muuta kuin tylsää makaronia. Ketsupilla. Käyttäydyin siis kuin mikäkin kolmivuotias (anteeksi Miro, rakastan), mutta onneksi meistä molemmat tajusi kyseessä olevan aikamoinen unenpuute ja pienimuotoinen stressaus. Noh, onneksi levätä kerkeämme sitten viimeistään ensi vuonna, joten otetaan nyt vain kaikki ne tunnit irti mitä jaksetaan.

Kun pöytätasot olivat saaneet oman osansa fiksaamisesta, aloimme tekemään samaa kaapistoille. Ihan ensimmäiseksi kaapinovien keskustat pohjamaalattiin valkoiseksi. Jo tällä oli ihan suunnaton vaikutus vaunun valoisuuteen: pimeästä luolasta alkoi tulla kodikas!

Pohjamaalin jälkeen päälle tuli - tietysti - mintunvihreää maalia ja kohotetut reunat päädyimme tekemäään "nahkajäljitelmä" fiksillä. Tässä kohtaa täytyy myöntää, että jännitti todella paljon mitähän tästä tulee. Varsinkin kun se vihreä maali oli vasta pelkkää kirsikkaa vasten.. Huhhuh.

Hiukan jännitti tämän kyseisen fixin käyttäminen, sillä pääsääntöisesti nämä paksut ovat huonompia taipumaan. Hiustenkuivaajaa en käytä, koska sillä olen onnistunut monet kerrat jo projekteja pilaamaan. 

Leikkasin siis "noin" kokoisia palaisa reunoihin, painoin ja hinkkasin mikrokuiturätillä ja vanhalla vakuutuskortilla paikalleen ja mattoveitsellä viimeistelin reunat.

Yllättävän helppoa ja kivutonta! Alunperin tarkoituksemme oli myös vaihtaa vetimet, mutta Biltemasta hankitut vetimet olivatkin hiukan liian tummia meidän makuun. Päädyin "hätäväliaikaisratkaisuun", ja vedin fixit myös vanhoihin heloihin. Mutta kas kummaa kuinka kävikään, niistä tuli sievät! Saatoimme siis tässäkin kohtaa säästää muutaman hassun euron, joka todella on tervetullutta.

Rungot on vielä alkuperäisessä kirsikkakuosissa, joskin nekin saavat pintaansa vielä maalia fixiä. Ihanan vaaleeta, etten sanois!

Maalista sen verran, että kannattaa tehdä kunnon pohjat alle. Me emme tehneet, koska yllättäen maalausinto tuli kymmeneltä illalla ja kotona oli vain tavallista pohjamaalia ja jämämintut. Meille tämä kelpaa loistavasti, koska pieni korjaaminen ei haittaa, mutta jos tekisin toiselle tai olisin oman kohdalla kärsivällisempi, taktiikka olisi toinen.

Maalatut kohdat siis eivät kovastikaan tykänneet fixistä päältä vaan tietysti tarttuessaan lohkeili. Tämän olisi voinut välttää puhtaasti sillä, että maalauksessa olisi käytetty otepohjamaalia sekä tällaiselle materiaalille tarkoitettu pintakäsittelyainetta.

Mutta, meille nämä kelpaa näin!

DC-fix, tuo ihmeiden tekijä

Haluamme todella tehdä vaunusta oman näköisemme, joten päätimme tehdä jotain myös muille kuin tekstiileille. Päädyimme vetämään dc-fix kalvoa, no, melkein joka paikkaan.

Aloitimme pöytätasoista. Tasoissa tuntui olevan päällä ikilika, joka ei lähtenyt edes pahimmillakaan pesumyrkyillä ja hankaamisella, joten koin peittämisen olevan oikeastaan ainoa vaihtoehto.

Mittasimme kaikki tarvittavat tasot ja levyt, jotta tietäisimme kuinka paljon kontaktimuovia tarvitsee ostaa. Oltiin jopa päätetty kuosit etukäteen. Mutta silti.. Miettimiseen meni Bauhaussissa kaksi tuntia.Selvästi liikaa vaihtoehtoja. ;)

Noh, päädyimme harmahtavaan puujäljitelmään pöytätasoilla.

Asentaminen oli yllättävän helppoa. Kalvoa meni yhteensä noin kaksi rullaa keittiöntasoon, ruokapöytään ja sivutasoon (jonka alla kuvassa näkyy yhä mikro).

 Eniten kiusaa aiheutti pyöreät kulmat. Peitimme myös leikkuulaudan yleisen siisteyden vuoksi. Se ei ole siis enää käytössä, mutta halusimme pitää sen yleisen vaikutelman vuoksi kunnes löydämme tilalle oikeankokoisen laudan.

Näihin meni siis yksi 90cm leveä rulla (keittiöntaso) ja 60cm leveä rulla (ruokapöytä). Näistä jäi vielä ylimääräisiä palasia, jotka käytettiin sohvaryhmän takana olevaan "kukkalautaan" ja hyllyihin. Suhteellisen riittoisaa tavaraa siis!

Kuiva vaunu, hyvä mieli

Koska vaunussa tosiaan on tämä erikoinen tuoksahdus, josta emme ole päässeet eroon edes järjettömällä jynssäämisellä, alkoi oikeasti mieleen hiipiä pelko kosteusvauriosta.

Vaikka tämä haju ei omaan nenään edes ole lähellä hometta tai kosteutta, oli asia pakko oman mielenrauhan vuoksi tarkastaa.

Otimme yhteyttä myyneeseen liikkeeseen, sillä kuluttajasuojan kautta selvisi myyjäliikkeen olevan vastuussa 6kk verran mikäli vaunussa on vikaa joka olisi vaikuttanut ostopäätökseen. Myyjä oli tapansa mukaan äärettömän mukava ja otti asian hoitaakseen.
Löytyi kuin löytyikin suoraan raportti, jonka mukaan vaunu on kosteusmitattu ennen kuin se on meille edes luovutettu, ja kuiva on.

Huomattava helpotus. 

Nyt voimme hyvillä mielin jatkaa vaunun remontointia! ...Vaikkakin hajuhaitta on siis olemassa yhä.

Tällä hetkellä lähde on yhä mysteeri, itse veikkaan, että akussa saattaa olla jotain jännitevikaa tai kiehumista. Tähän liittyen myös myyjäliike suositteli kokeilemaan akun jännitteitä ladatessa, ettei se ylilataa itseään. Mikäli akussa on vikaa, on hajun lähde todennäköisesti siinä, ja tästä pääsee vaihtamalla. Huomenna ehtoosta päästään kokeilemaan löytyykö vikaa akusta.

Mikäli vika ei kuitenkaan löydy akustakaan, lupasi myyjäliike otsonoida vaunun.

Täytyy kyllä myöntää, että olen ERITTÄIN tyytyväinen myyjäliikeen käyttäytymiseen ja palveluun. Alusta asti palvelu on ollut ensiluokkaista ja huumorintajuista (me ollaan vähän eriskummallinen pariskunta....), ja asiakkaan tarpeita huomioonottavaa.


Noh, nyt jäämme jännittämään löytyykö akusta vikaa, ja jos ei, köröttelemme Nokialle otsonoitavaksi.

Kiitokset tähän loppuun kuitenkin vielä Ysitien autolle. :)

Mutta mistä me saadaan rahaa?

Näitä tarinoitahan on monia, joissa henkilö myy kaikki tavaransa ja lähtee valloittamaan maailmaa. Kuitenkin vain murto-osa kertoo reissujen käytännön asioista, ja ainakin omalla kohdalla monesti ne kerrotut asiat on semmoisia jotka on suht helppo selvittää itsekin.

Nekin on tärkeitä, en mä sitä sano. Oikeasti on tärkeä tietää millä autolla kannattaa lähteä, ja tartteeko koirat olla vöissä ja mitä dokumentteja tarttee olla.

Mutta eniten itse oon tyhjänä jäänyt miettimään, että millä ne ihmiset elättää itsensä? Mistä ne saa rahaa ennen lähtöä, kun ei (ainakaan meidän) koko omaisuudesta nyt oikeasti NIIN paljon tule rahaa?
(BTW, meidän omaisuutta löytyy sekä täältä: minun FB-sivuni
että täältä: meidän huuto.net tili )

Velkaakin on talosta ja autosta, nekin tarttee maksaa.

Palkasta menee osa säästöön, mutta kun toinen on köyhä yrittäjä ja elääkin pitäis, niin mistä revit?

Tässä kohtaa kun tahto on kova, on pakko keksiä keinoja tehdä lisää rahaa omien töiden ohella. Itse olen kätevä käsistäni ja kaapista löytyy varmaan 50 keskeneräistä sisutustyynyä tai muuta härpäkettä, joille ei tule olemaan itselle enää mitään virkaa. Aion tehdä ne nyt syksyllä valmiiksi, jonka jälkeen myyn ne. Satoi tai paistoi, myyjäisissä ollaan.
Ukon ajattelin nakittaa tekemään muuta käsillä helppoa, esimerkiksi huonekalujen maalaamista/kunnostusta/korjaamista. Handymania tarvitaan aina silloin tällöin monessa taloudessa, sekin onnistuu. Kaikki on vain järjestelykysymyksiä, ja itseasiassa ehkä enemmän asennekysymyksiä.

Pienellä ollaan opeteltu ja totuteltu elämään jo pidemmän aikaa, mutta tällä hetkellä asennevamma löytyy kuitenkin pään sisältä "pitäis, muttei jaksais".

Eli käytännössä kenellä tahansa onkaan samantapaisia suunnitelmia, käytä mielikuvitusta ja keksi mikä on se sinun "the thing", jota osaat tehdä, jolla voisit saada muutaman hassun euron matkakassaan.
Olet oppinut jo pärjäämään ilman sitä rahaa tähänkin asti, joten et menetä mitään pistämällä niitä lyhentämättömänä säästöön. Ja nimenomaan sellaiseen paikkaan, josta et sitä edes suuremmin kaipaa tai hamua tai etsi.

Tällä tavoin muuten saa kerättyä rahaa itseltäänkin huomaamatta, ja suosittelen tätä jokaiselle joka haluaa sukanvarsitilin. Sitä ei koskaan tiedä, milloin kakka osuu rattaaseen, suoraa sanottuna. :)

Huom: en kuitenkaan kannusta veronkiertoon, joten muistakaa verottajan säännöt siitä, kuinka paljon yksityinen saa tehdä töitä ennen kuin se katsotaan yritysmäiseksi työksi!

Mitä tulee itse tien päällä töihin tekemiseen, se on täysin oma lukunsa.
Nyt on kuitenkin palattava 'sorvin ääreen' ansaitsemaan niitä kolikoita.

Loistavaa keskiviikkoa kaikille!

Väliaikainen verhoilu jämäkankailla

Kuten aiemmin jo mainittua, vaunun alkuperäinen värimaailma ei soveltunut varsinaisesti meidän ihailemaamme värimaailmaan.

Koitimme etsiä kuvia sellaisista vaunuista, jotka sopivat meidän ajatusmaailmaan ja värimaailmaan. Löysimmekin useita hyviä inspiraatiokuvia Pinterestistä.
Ennen kuin kuitenkaan aloimme tekemään mitään älyttömän suuria muutoksia, teimme sohvaosien päälle yksinkertaiset suojat, jotta sinisen verhoilukankaat olisivat poissa silmistä. Kokonaan uudet päälliset ompelen kunhan saan aikaa, ja keksin, miten ne voisin yksinkertaisimmillaan tehdä.

Tähän muuten saa antaa vinkkejä, jos löytyy. Luin jostain, että kankaan tulisi olla paloturvallista/palonkestävää, mutta kuinka suuren etikettivirheen teen, jossei kankaat ole sellaista? Voinko käyttää normaaleja verhoilukankaita?

Alkutilanne

Kaivoin kaapista esille äidiltä saamani kankaanpalasen, joka ei ollut löytänyt hänellä paikkaa. Seuraksi repäisin muutamasta Tokmannin kympin lakanasta soiroja, joilla verhosin loput penkeistä. Yhden penkin päällä on häistä pöytäliinalakana.

Verhoista nappasin siniset pois kokonaan. Ilme raikastui heti huomattavasti, eikä tunnu yhtään niin laivamaiselta tai painavalta. Nopea, mutta helppo ja ennen kaikkea edullinen muutos.

Meillä tätä sohvapuolta ei siis käytetä sänkynä varsinaisesti, joten tämänhetkisten päällisten epäkäytännöllisyys ei haittaa. Toki kun sitä alkaa liikkumaan enemmän ja niitä tahtoisi jossain kohtaa pestäkin, voi käytännöllisyyskin olla aika suuri tekijä..

Sängyt tosiaan olivat ostohetkellä erillisvuoteina, mutta toki teimme niistä ensitöiksemme parivuoteen. Ympäriinsä kiertävään pehmusteeseen heitin päälle valkoisen lakanan rauhoittamaan tunnelmaa.

Sänkyyn ei vielä ole päiväpeittoa, koska sitä juuri oikeaa ei ole vielä kävellyt vastaan. Voi olla, että joudun sen itse tekemään..

Vasemmanpuoleisen ikkunan alta todennäköisesti tullaan irrottamaan pehmuste, sillä mikäli vaunu säilyy meidän käytössä, ei sänkyjä enää toisistaan irroteta, eikä tuolle pehmusteelle oikein funktiotakaan ole tuossa.

 Pienellä saa ihmiset hyvät paljon aikaiseksi! Kun vain uskaltaa kokeilla. :)

Uneton yö...

Huhhuh, mikä fiilis!

Viime yö oli todella heikko, sillä kerrottuamme tästä asiasta julkisesti, niskaan kuitenkin tuli se pieni paino siitä "mitä jos kaikki epäonnistuu" -tilanteesta.

Koitin epätoivoisesti sitä nyhtää johonkin huisinmuualle, mutta aika epäonnistuneesti. Onneksi kuitenkin siippa sai nukuttua paremmin.

Haluamme jo tässä kohtaa kiittää TODELLA paljon saamastamme tuesta ja tsempistä, sekä avusta tavaran myymisessä!

Ohessa muuten linkki, josta pääsee huuto.net profiiliin, johon päivitämme myytävää aina sitä mukaa mitä sitä tulee. Hinnat pyritään pitämään jo lähtökohtaisesti edullisina, ettei rima ostaa olisi niin korkea ja jotta me todella päästäisiin niistä tavaroista eroon.

 

http://www.huuto.net/hakutulos/sellernro/1431103

 PS. ei kannata liian orjallisesti tuijottaa niitä postikuluja, ne tulee sen mukaisesti OIKEASTI maksaa postittaa. ;)


Mahtavaa maanantaita kaikille!

Mööpelin sisuskalut

Hankimme siis tänä kesänä ihka ensimmäisen vaunumme - itseasiassa aika tasantarkkaan kuukausi ja 2 päivää sitten - josta aiomme remontoida ja muokata omannäköisemme.

 Sängyt on mahdollista pitää erillisvuoteina. Joka puolella seiniä kiertää pehmuste, ilmeisesti nukkumismukavuutta ajatellen. Kuten huomata saattaa, pääväri vaunussa on sininen.

 Oleskelutila/ruokailupöytä. Tästä saa tarvittaessa muunnettua sängyn. Vaunusta löytyi myös mikro ja muita varusteita, mutta myimme nämä lähes heti, sillä emme tarvitse niitä itse.

Keittiöstä löytyy kaasuliesi sekä vesipiste. Uunia ei ole, mutta suunnittelimme ostavamme erillisen uunin, mikäli sitä alkaa kaivata. Kuten huomata voi, kaappeja on jo tässä kohtaa pohjamaalattu valkoiseksi.

Vessa on pieni, mutta sievä. Suihkua ei ole, mutta totesimme pitkän pähkäilyn jälkeen, että se ei ole meille välttämätön varuste vaunussa; leirintäalueilla kuitenkin suihkut löytyy, joissa kuitenkin tulemme käymään. Säilytystilaa on suhteellisen ruhtinaallisesti.

Koska olemme fiftarifaneja ja kaikki pastellisävyt on suorastaan kultaa, tulee Mööpelikin saamaan osansa tästä innosta.
Kaapit tulevat saamaan valkovihreän kuoren, muihin tasoihin harmaan/valkoisen puujäljitelmää. Katsotaan, saadaanko myös otettua osa kalusteista pois tiputtaaksemme vaunun painoa hiukan.

Ensimmäisenä jouduimme kuitenkin kuuraamaan vaunun lattiasta kattoon, sillä sen sisällä oli ihan käsittämätön haju. Siis sellainen, että olin takuuvarma, jotta tulen törmäämään kuolleeseen hiireen jonkin laatikon pohjalta. Hiiriä ei löytynyt, mutta hajut saatiin (melkein) kokonaan haihdutettua. (Eli jos löytyy vinkkejä kunnon hajunpoistoon, niin otetaan ilomielin vastaan.. tai ehdotuksia mistä tuo haju saattaisi johtua).

Kaikki tekstiilit käytettiin pesukoneen kautta, penkinpäälliset kahteen kertaan, sillä haju ei meinannut yhdellä pesulla irrota.

Loppukaneettina voisi sanoa;
Kiitos äiti pesukoneen sekä kärcherin lainasta. Kiitos Tuula vinkistä hajunpoistajaan, ja kiitos Karavaanari-ryhmälle Facebookissa vinkistä kosteudenpoistajaan. 

Olipa kerran unelma...

...Joka vaati toteuttamista.

Ollan aika tiedettyjä - varsinkin näin tuttavapiirissä - milloin mistäkin innostuksista ja keksinnöistä. Kaikki niistä ei (luonnollisestikaan) ole toteutuneet, mutta eihän täydellistä ideaa voikkaan saada kokematta muutamia alamäkiä ensin, eikö niin?

Yksi haave, joka on ollut kantavana voimana molemmilla jo varmasti kymmenen vuotta, on maailman kokeminen muuttamalla johonkin muualle.

Tätä olemmekin sitten suunnitelleet tekevämme yhdessä, aina päivä ja vuosi kerrallaan. Tällä hetkellä tilanne alkaa jo näyttää erittäin hyvin siltä, että meistä molemmat olisivat valmiita - sekä henkisesti, että fyysisesti - lähteä haistelemaan etelän tuulia.

Monia askelia on jo tehty kohti tätä lopullista päätöstä, ja nyt tämän kyseisen kesän itsetutkiskelun aikana päätimme, että nyt tullaan kaapista ulos:

Aiomme muuttaa ulkomaille.

Pitkä tarina erittäin lyhyesti: aloitimme myymällä turhaa omaisuuttamme nurkista pois, jotta saisimme rahaa ostaa kulkuvälineen. Parin vuoden uurastuksen jälkeen, ostimme matkailuvaunun. Onhan se iso ja kolho, mutta se on meidän. Ja siihen me mahdutaan hyvin, kaksi koiraa ja me.

Se on meidän mööpeli.

Tämä blogi on luotu päiväkirjaksi itseä varten, huvitukseksi teitä varten, ja rohkaisuksi heille, jotka suunnittelevat samaa. Pyritään siihen, että täällä lukisi niin ilot kuin surut ja remontit, joita touhutaan matkan varrella.

Eletään täysillä, koska elämä on matka, josta ei valitettavasti selviä hengissä.